The Griffin Cup, Aarnikiekko, sai alkunsa Voikkaalla 2000 Matti Oksasen aloitteesta. Idea syntyi SM-työpaikkaturnauksesta palatessa; miksipä emme järjestäisi omia mestaruuskisoja?
Tuumasta toimeen ja ensimmäinen Cup järjestettiin Kuusankosken jäähallissa keväällä 2001. Osallistujia oli kuusi tehdasjoukkuetta; Jokilaakso Jämsänkoskelta/Kaipolasta, Kaukas Lappeenrannasta, Raflatac Tampereelta, Rauma, Tervasaari Valkeakoskelta ja Voikkaa. Järjestelyvastuu kiertää vuosittain paikkakunnalta toiselle. Pokaali, Pokko (poika voikkaalaisittain) kiertää myös, mutta voittajalta toiselle. Ensimmäisen turnauksen voittajaksi selvisi Kaukas. Seuraavat sijat Raflatac, Voikkaa, Rauma, Tervasaari ja Jokilaakso. Turnausten sijoitukset näkyvät talukosta otsikolla 2001 – 2020 standings – Kiitos Augsburg!
2002 pelit pelattiin Tampereella samojen joukkueiden välillä ja tällä kertaa kahdessa hallissa, joten iltapäivällä oltiin jo valmiita. Lähtökiireessä jäi sopimatta seuraava järjestäjä, joten voittajan kotimatkalle lähtenyt Voikkaa otti vastuun harteilleen. Rauma, Kaukas, Raflatac, Tervasaari ja Jokilaakso
2003 Voikkaalle saimme mukaan Augsburgin ja Schongaun Saksasta. Edellisten vuosien jumbo, Jokilaakso teki huiman nousun sijoituksissa ja voitti turnauksen. Kaukas kiri kakkoseksi, Voikkaa, Raflatac, Rauma, Tervasaari, Schongau ja Augsburg seurasivat.
2004 oli järjestelyvuorossa Tervasaari. Kahdeksan joukkueen parhaimmaksi ylsi jälleen Kaukas. Rauma, Voikkaa, Jokilaakso, Raflatac, Rauma, Schongau, Augsburg ja hyvä isäntä Tervasaari peränpitäjänä. Augsburg ilmoitti järjestävänsä seuraavat kisat ja katseet kiinnittyivät Saksaan.
2005 oli merkittävä vuosi; pelattiin ensimmäisen kerran Suomen ulkopuolella sekä alusta asti mukana olleet Jokilaakso ja Rauma jäivät pois. Mukaan saatiin uusia jäseniä; Kajaani, Kymi ja Wisaforest. Ottelukaavion säilyttämiseksi otettiin mukaan konsernin ulkopuolinen Louisenthal, Augsburg järjesti kakkosjoukkueen ja eri joukkueiden pelaajista koottu All Stars muodosti omansa. Näin saatiin neljä lohkoa, jossa kussakin oli kolme joukkuetta. Pelit päättyivät Kaukaan kolmanteen mestaruuteen. Kisajärjestelyt olivat huippuluokkaa! Kiitos!
2006 oli Lappeenrannan vuoro olla kisaisäntänä. Pellos tuli mukaan uutena joukkueena ja Rauma palasi pelaavaan kokonpanoon. Augsburgin poisjäännin takia Kaukas järjesti 35+ joukkueen. Wisaforest nappasi ensimmäisen voittonsa vaikka Voikkaa pisti vastaan kaikin voimin. Pokko Pietarsaareen lukemin 1 – 0.
2007 pelipaikkana oli Rauma. Pori, Seikun saha tuli kuvioihin mukaan samoin kuin Augsburg palasi kisoihin joten pitkästä aikaa ei tarvittu järjestäjän kakkosjoukkuetta tai Dream Teamia. Kaukas kukisti muut ottaen neljännen mestaruutensa. Rauma, Kymi ja Voikkaa olivat seuraavat.
2008 kisojen aamuaurinko nousi Pietarsaaressa. Kaksi saksalaista ja kymmenen suomalaista joukkuetta oli valmiina mestaruustaistoon.Kiihkeiden pelipäivien jälkeen todettiin Kaukaan ottaneen viidennen mestruutensa. Kymi kirkasti edellisvuoden kolmostilansa hopeaksi. Isäntäjoukkue otti kolmannen tilan.
2009 mentiin Mikkeliin. Kajaani ja Voikkaa jäivät ymmärrettävistä syistä pois. Tilalle tuli vanha tuttu Louisenthal Saksasta ja halukkaista pelaajista muodostettiin Dream Team. Muukalaislegioona pärjäsikin kohtalaisesti, ollen kahdeksas. Kymi jatkoi kirkastusjuhliaan voittaen ensimmäisen mestaruutensa. Pellos järjestäjänä kahmi hopean ja Rauma kipusi pronssille.
2010 lensimme Saksaan. Schongaun jäähalli on sikäli erikoinen, että yksi seinä on avoin, jolloin hallissa on sama lämpätila kuin ulkona. Isäntäjoukkue ilmoitti etukäteen paikallislehden haastattelussa ottavansa mestaruuden. Niinpä tapahtuikin. Jännittävän loppuottelun ratkaisi rangaistuslaukauskilpailu. Runsaslukuinen, kotijoukkuetta etelämaalaisittain kannustanut yleisö sai nauttia hyvästäjääkiekosta. Mestaruuden voitti ensimmäisen kerran isäntäjoukkue ja ensimmäisen kerran saksalainen joukkue. Turnauksen oheisjärjestelyt olivat totuttuun saksalaiseen tapaan huippuluokkaa.
2011 oli Kuusankosken vuoro järjestää kilpailut. Kymmenen joukkueen ottelukaavio poikkesi totutusta neljän lohkon järjestelystä. Ottelut olivat kuitenkin jännittäviä kuten aina. Kymi oli ylittämätön muille este ja nousi mestariksi ensimmäisenä suomalaisena kotijoukkueena. Rauma ja Kaukas valloittivat seuraavat sijat.
2012 toi joukkueet Tampereelle. Raflatacin isännöimään turnaukseen osallistui jälleen kymmenen joukkuetta ja ottelukaavio käsittikaksi viiden joukkueen alkusarjaa. Vuosituhannen ensimmäisen kymmenyksen valtias Kaukas yllätti kaikki jäämällä viimeiseksi. Kymi uusi mestaruutensa, Wisaforest ja Schongau veivät seuraavat sijat.
2013 humpattiin Lappeenrannassa. Kaukas oli sisuuntunut edellisen vuoden heikosta menestyksestä ja kellisti vastustajansa vieden Pokon Kaukakseen. Kuudes mestaruus! Kymi ja Wisaforest sijoittuivat seuraaville sijoille. GHO tuli uutena seurana mukaan, joten ottelukaavion kirkastamiseksi kaukas kelpuutti mukaan 35+ joukkueen.
2014 virta vei Valkeakoskelle. GHO ei päässyt osallistumaan ja Louisenthalin tullessa mukaan karkeloihin järjestävä seura modosti kakkosjoukkueen. Näin tiimejä oli taasen tusina. Kymi antoi aavistella dynastian syntyä; neljäs mestaruus! Kaukas ponnisti kakkoseksi ja Tervasaaren pirteä ykkösjoukkue kiilasi kolmanneksi.
2015 vei ottelijat taas Saksaan, Augsburgiin. Liekö hyvät olosuhteet, jet lag vai joku muu virus vaikuttanut edellisiin kestomestareihin kun Wisaforest hyvillä peliesityksillä jyräsi voittoon. Schongau kipusi toiseksi Kymin tyytyessä pronssiin. GHO oli jälleen mukana ja Augsburg järjesti lisäjoukon pelaamaan. Oheisjärjestelyt, no loistavat!
2016 siirryimme länsirannikolle, pirteään Poriin. Seikun sahan vieraaksi. Kymi, Pori, Raflatac muodostivat kärkikolmikon. Rauman kakkosjoukkue täydensi ottelukaavion. Kymille siis jo viides mestaruus. Kaukas on vielä edellä kuudella pystillä. Mutta kuinka kauan? Se selvinnee seuraavana vuonna.
2017 siirryimme Porin ystävyyskaupunkiin, Raumalle. Järjestäjällä oli jälleen kaksi joukkoa mukana. Rauma kiusasi loppuottelussa Kymiä joka oli kuitenkin vahvempi ottaen kuudennen mestaruutensa. GHO koukkasi kolmanneksi. Kultaisen ananaksen joukkue Augsburg ansaitsee kunniamaininnan sitkeydestään; yhdeksän kertaa jumbona mutta sinkeästi mukana. Hienoa!
2018 juna mäni Mikkeliin. UPM Pellos isännöi kahdeksattatoista Cup’ia. Paikallisista kiekkohemmoista koottu Dream Team täydensi ottelukaavion. Liigavalmentajia lainataksemme marginaalit olivat pieniä. Kymi oli valmistautunut ottamaan seitsemännen mestaruutensa, kolmannen peräkkäin. GHO tarjosi alkusarjassa mestareille oivan vastuksen tasapelillä 1 – 1. Lohkovoittaja Kymi kohtasi loppuottelussa Raflatacin eikä antanut Tampereen valioille juurikaan mahdollisuuksia. Raflatac hopealle, Pietarsaari pronssille ja Schongau neljännelle tilalle.