2019 Maalintekijät

2019 Pietarsaari maalintekijät / scorers

SI-SU Pietarsaari

Simon Slussnäs 8
Erno Tyni 7
Petri Laitinen 4
Rami Pitkänen 4
Jorma Jaatinen 3
Jonas Kasslin 3
Kari-Matti Inkamo 1
Sami Lassila 1
Tommi Pippola 1
Marko Saari 1
Ronny Höglund 1
Mikko Heinonen 1

Raflatac

Petri Pesonen 7
Sami Siljander 3
Jukka Järvinen 2
Petri Laine 2
Pasi Lehtonen 1

GHO

Jyri Hakulinen 6
Jarno Jalkanen 6
Antti Lyytikäinen 4
Joni Salmela 4
Petteri Laakso 3
Viljami Rissanen 3
Timo Kaulio 2

Schongau

Florian Höfler 6
Rainer Knäbel 4
Reiner Lohr 4
Max Söll 3
Bastian Leder 1
Tobias Scuppe 1
Thomas Schopf 1

Kymi

Petri Sorsa 5
Marko Mallat 3
Mikko Lantta 3
Joe Nurmi 2
Antti Metiäinen 1
Jani Tamminen 1

Pellos

Pekka Ruuth 3
Santtu Summanen 3
Jarkko Laanterä 2
Jussi Minkkinen 2
Konsta Taipale 2
Pekka Niilonen 1
Petri Puustinen 1
Petri Sihvonen 1

Augsburg

Florian Ludl 4
Joni Salmela 4
Ari Mikkonen 3
Antti Niskanen 2
Petri Taipale 1
Stefan Weinrauch 1

Rauma

Juhani Ellä 4
Janne Pool 4
Antti Niskanen 2
Marko Mäkinen 1
Arttu Sihvo 1
Ville Sihvo 1
Siivonen 1

Pori
Niklas Lindström 2
Nro 10 2
Jonne Lehtimäki 1
Tuomas Peltola 1
Nro 12 1

Tervasaari

Lasse Järvinen 1
Timo Hietamäki 1
Ville Mäkinen 1
Jari Nieminen 1
Atte Palmu 1
Mikko Tienhaara 1
Petri Tynskä 1

Pietarsaari 2019 Deutsch

Der 19. Griffin Cup fand an der Westküste Finnlands in Pietarsaari vom 29. bis 30. März 2019 statt. Das Wetter und die Turnierbedingungen waren günstig. Das SI-SU-Team unter der Leitung von Jorma Jaatinen war für die ausgezeichnete Organisation verantwortlich.

Die Mannschaften wurden in zwei 5er-Gruppen eingeteilt. Jedes Team bestritt fünf Spiele – vier in der Vorrunde und ein Platzierungsspiel. Die Heimmannschaft erzielte den größten Sieg gegen Augsburg in der „Freitagmorgensauna“. Der Champion der letzten Jahre, Kymi, unterlag Schongau und auch viele andere Favoriten verloren einige Spiele am Freitag. Die Torschützenliste war interessant.

Am Samstagnachmittag war das erste Platzierungsspiel, das Jumbofinale, Tervasaari gegen Pori. Die Seikku Spechte besiegten die Valkeakoski Jungs. Tervasaari beendete das Turnier auf dem 10ten und letzten Platz. Rauma und Augsburg spielten um den siebten Platz. Augsburg mit finnischer Unterstützung war besser. Kymi besiegte Pellos und GHO schlug Schongau.

Dann gab es zwei hartgesottene – Raflatac und SI-SU. Nach einem unterhaltsamen Spiel stand es auf der Anzeigetafel 3-2 für SI-SU, was bedeutete, dass die Trophäe „Pokko“ die Stadt nicht verließ. Das zahlreiche Publikum bekam, was es wollte – die Heimmannschaft gewann ihre dritte Meisterschaft!

Danke Pietarsaari!
Schongau, wir kommen, im nächsten Jahr!

Kuvia vuosien varrelta -Photos through years – Fotos Uber Jahre

Augsburg Vikings
Schongau at the Head Office
Mr Griffin Cup
Neljä Wickenheisers – The Four Wickenheisers
Olihan siellä tehdaskin – Yes, there was a Mill
Kaikkein komein – Simpa – The most handsome
Esa ja Tomi
Jenny ja Jaromir
Gregory ja Linkku
Noin jääkiekkoa – some Hockey
Augsburg ja Raflatac
Pietarsaaren hurmaa – WE WON!
Juniors!
ting for the bus or plane or train…
Maisterit
Väsyttääkö? Are you tired?
Rush hour
Veivi
Mikko the Great
Kari-Matti meneeeee….
Sovussa – in alle Ruhe
Minä – Ich!
Tuuletus – Drying
Lähden liitään…
Ikoni

Aaltonen, itte
Dietmar
Kaverit – Freunde
Tinke
Ja sit miä…
Ronny
Rahkolan Tomi, koskista! Kiitos!
Big bad 69 und Pokko
Kaikki hyvin? Alles gut? Zum Beispiel
Igor
Muitakin taitoja – Other skills
Krooh…
Olisinhan minä, mutkun – I would have but….
Eva
Tinke taas
Caj-Ove
Sukkapää – Head in the Sock
to ratkaisee – skill, that’s it!

Maskimiehet – Hindering the Goalie
Yhdessä – Together
Dietmar Erhard – The Sheriff
SataMaito – HundredMilk 🙂
Kultainen ananas – The Golden Girls
Dirlandaa…
Oliks kellää hajuakaan siitä, mitä pitäis tehhä? Anybody got a clue what we should do?
Jussi ja pojat. Jussi and the Boys
Ny on kiire! Hurry up!
Jäähalli – Ice Hall
Huimaa menoa! Speeeed!
Kolmikanta – Dreiseitig
Tääkö kiakko? You call this hockey?


Valmiina töihin – Dietmar ja Ilkka. Ready for work.
Rajatarkastus – Grenzkontroll
Rangaistus on kivaa! Straff ist Spass!
Kymin komiat – Kernige aus Kymi
Voittaja! Der Sieger!
Palkittuja
Ensimmäisen maalin Porissa teki… First goal in Pori, scored by…
Humble Harry
Syötä minulle ensi kerralla – Pass the puck to me next time..
Aterialla – Essen
Mika ”Pekke” Eriksson, Kymi
Syöttö – Pass
Länsirannikolta – From the West Coast
Pinktober
JEEEEE!
I love Ice Hockey!
MIkkelin mietteliäät – Gedankenvoll in Mikkeli 2018
Michael and Reiner – Dynamic Duo
Iloinen Raimund Happy Raimund
Kyllä se kohta – Bald, bald…
Kari-Matti Inkamo Länsirannikon myrsky – West Coast StormPietarsaari 2019
Pietarsaari 2019 – Harry, Katrin, Manuel
Rikollista toimintaa Pietarsaaressa – Criminal action in Pietarsaari
Sabrina, kisojen nuorin – Youngest of the Games 2019
Jumbofinaalia – Jumbo final 2019
Pupuliikenne – Rabbit transport
Äijät, me voitettiin! Guys, we did it!

The Griffin Cup – Aarnikiekkoa UPMläisittäin

The Griffin Cup – Aarnikiekko

Timo Nurmberg, Kymi:

Turnaukset ovat monelle kevään kohokohta. Sitä suunnitellaan jo pitkin talvea. Ja tulevia turnauksia katsellaan jo vuosien päähän. Johtuen kaiketi siitä että vanhennutaan kaikki ja mietitään missä vaiheessa on hyvä siirtää omalta osalta kapula nuoremmille…Parasta turnauksissa on tietysti pelaamisen hauskuus, mutta heti perään mahtava yhteishenki joukkueiden ja pelaajien/johtoryhmien kesken.

  Illat loppuu aina kesken kun tapaa tuttuja jo vuosien takaa. Kaverisuhteita on syntynyt vaikka kuinka paljon. Ja kielitaitoakin saa sopivasti ylläpidettyä saksalaisten ystävien kanssa. Järjestelyt ovat aina iso ponnistus ja siitä nousee hattu joka kerta kun kotimatka koittaa. Voittaminen on joka vuosi vaikeampaa niinkun kuuluukin. Mutta siihen ei kyllä koskaan kyllästy…Yksityiskohtia on niin paljon et niistä saisi kirjan mut se on sit joskus myöhemmin…”

Vuonna 2001 kuusi UPM:n suomalaista tehdasjoukkuetta – vajaat sata kiekkoilijaa – kokoontui Kuusankoskelle pelaamaan jääkiekkoa konsernin mestaruudesta ; The Griffin Cup’ia. Erilaisten työpaikkaturnausten sijaan haluttiin ottaa selville missäpäin UPM:mää pelataan taitavinta kiekkoa. Saksalaisten tullessa vuonna 2003 mukaan toimintaan kasvoi joukkueiden määrä kahdeksaan. Nykyään osallistujia on kaksitoista. Pelaajat, huoltojoukot ja toimitsijat huomioden noin kaksisataa nykyistä tai entistä UPMläistä nauttii jääkiekosta, yhdessäolosta ja uusista ystävyyssuhteista. Yksiköiden päälliköt ovat olleet usein innokkaasti mukana katsomossa.

Tänä vuonna pelattiin jo kahdeksattatoista kertaa. Järjestelyvastuun kierrättämisen myötä kukin osallistuja joutuu vuorollaan olemaan isäntänä. Alustavasti on sovittu Cup’in jatkamisesta ainakin vuoteen 2025 asti. Kymi on ollut voitokkain seitsemällä mestaruudella. Kaukaalla niitä onkuusi ja Pietarsaarella kaksi.

Mitäpä UPM hyötyy tästä? Tosiasia on että hyvä fyysinen kunto tuo myös hyvän psyykkisen kunnon. Toinen positiivinen asia on se myönteinen julkisuus jota tapahtuma tuo järjestävälle paikkakunnalle; meistä on ollut juttuja paikallislehdissä ja kiekkopiireissä, olipa 2004 juttu valtakunnallisessa Kiekkolehdessäkin.

Kolmas myönteinen asia on pelaajien paikkakuntarajoja ylittävä ystävyys, sitä kautta syntyvä luottamus ja avoimuus keskustella keskenään. On myös pelaajia, jotka ovat käyneet työvierailuilla muilla tehtailla lyhyemmän tai pidemmän aikaa sekä pelaajia, jotka ovat vaihtaneet työpaikkakuntaa saatuaan toisen tehtaan pelaajilta tietoa jne. Yhteisöllisyys – sitä on ja paljon. Tunnemme toisemme, tunnemme yhteenkuuluvuutta kaikille rakkaan lajin piirissä ja se tunnelma, sitä ei osaa sanoin kuvata. Upeita muistoja eri vuosilta.

Mutta antakaamme muidenkin voittaneiden pelaajien kertoa omin sanoin:

Jorma Jaatinen, SiSu Pietarsaaresta kertoo:

E-passi syö kaikkea joukkuetoimintaa erityisesti lätkää, jossa on paljon käyttäjiä. Valitettavasti sitä ei voi käyttää turnauksiin, jääaikaan tai muuhun joukkuetoimintaan. Vuosittainen Griffin Cup on tuonut meille Pietarsaarelaisille paljon tuttuja, ystäviä ja rakkaita ystäviä yli rajojen.

Konserni haluaa sitoutumista, tämä liikuntapuolen kiekkoperhe on juuri sellainen – sitoutunut. Mikään muu tapahtuma konsernin puitteissa ei liikuta näin suurta joukkoa, vaikkakin epävirallisesti.

Toivoisin että yksiköt saisivat lisää valtuuksia ja varoja tukea urheilua. Se on kaikkien etu.”


Mika Eriksson, Kymi:

No voittamiseenhan ei ikinä kyllästy. Ja mun paras muistoni näistä karkeloista oli tietyst eka vuosi kun tultii Augsburgin joukkueeseen vahvistuksiks Pänän ja Ulun kaa. Pukuhuoneen silmänruoka ekaa kertaa elämäs miellytti.

Ja parasta ollut sitten siellä Valkeakoskel aikoinaan kun Peltomaan Tinke tuli yhteen peliin apuun. Tuli meinaan syöttö lapaan hiukka kovempaa ja tarkemmin. Sekä voitetti kait ekaa ja vikaa kertaa Augsburgin joukkueella Tervasaari 4-3 muistaakseni. Ainaski maalin erolla koska tein voittomaalin juuri Peltomaan syötöstä.”

 

Ja alusta asti mukana olleen Tervasaarelaisen kommentti:

Mielestäni UPM:n ainoa tällä hetkellä toimiva jääkiekkoturnaus yhdistää työntekijät, työnjohtajat ja ylemmät toimihenkilöt samaan joukkueeseen joka auttaa parantamaan yhteishenkeä UPM tehtailla.

Tervasaaren joukkue harjoittelee kiekkoa 2-3 kertaa viikossa 15.8.-9.4. Joka vuosi kauden päätavoitteena on Griffin joka pelataan keväällä jollain tehdaspaikkakunnalla.

Jääkiekko parantaa fyysistä ja henkistä kuntoa ja työhyvinvointia. Griffin on pyörinyt nyt 18 vuotta yhtäjaksoisesti ja jotta toiminta jatkuisi olisi hyvä jos UPM tukisi turnaustapahtumaa maksaen turnausmaksun ja kuljetukset turnaukseen joka joukkueelta.”

Esa Pellonharju Kaukaalta on myöskin ollut ensimmäisestä turnauksesta asti mukana:

Cup on mahtava tapahtuma! Menet minkä tahansa joukkueen pukuhuoneeseen tai bussiin, olet aina tervetullut. Pelit otetaan tosissaan mutta pelataan siististi. Voitetun loppuottelun jälkeen on mieletön tunne – sanoin kuvaamaton. Mutta sijoituksesta huolimatta kaikki ovat voittajia. Hatunnosto saksalaisille joukkueille, jotka ovat olleet mukana vuodesta 2003. Sydämellisiä ihmisiä. Augsburgista otetaan usein etukäteen yhteyttä mikäli tuuraajia kentälle tarvitaan. Loppupään sijoituksista huolimatta ovat mukana, hienoa! Tunnemme olevamme yhtä perhettä.

E-passi tulee aiheuttamaan ongelmia jatkon kanssa. Se on joukkueurheilun kannalta huonoin vaihtoehto. Pitää keksiä toinen keino. Hallinnon kanssa olisi hyvä päästä juttelemaan, edustammehan joka kerta UPM:ää. Eikä kertaakaan ole tarvinnut hävetä kentällä eikä sen ulkopuolella.”

Esan ”Dirlandaa”-esityksestä on tullu Griffin Cupin legenda! Thegriffincup.fi nettisivut palvelevat sekä yhtiöläisiä että erityisesti niitä jotka syystä tai toisesta eivät enää ole palveluksessa.

Raimund Wohlfart, Schongau:

 

Wir als Team von Schongau, haben seit 2003 bis auf einmal immer am Griffin Cup teilgenommen.

Für uns ist die Teilnahme am Turnier ein fester Bestandteil der Eishockeysaison.

Es ist jedes Jahr schön die Spieler der anderen Mannschaften zu sehen, sich mit ihnen zu unterhalten und gemeinsam Eishockey zu spielen. Der Zusammenhalt in der eigenen Mannschaft und der Zusammenhalt, die Hilfsbereitschaft der anderen Mannschaften gibt ein gutes Gefühl.
Wir als deutsche Mannschaft wurden herzlich in die Gemeinschaft aufgenommen und sind nun Teil der Griffin Cup Familie. Wir sind stolz dazu zugehören und kommen trotz der enormen Organisation der Reise immer wieder gern zum Griffin Cup.

Schöne Grüße aus Schongau

Raimund

Hei Matti,

Olet koonnut erittäin hyvät kommentit. Haluaisin myös kommentoida Griffin Cupia.

Me, Schongaun tiiminä, olemme osallistuneet Griffin Cupiin yhdessä vuodesta 2003 lähtien. Osallistuminen turnaukseen on olennainen osa jääkiekonkautta. Joka vuosi on mukavaa nähdä muiden joukkueiden pelaajat, puhua heille ja pelata jääkiekkoa yhdessä.

Oman ryhmän yhteenkuuluvuus ja kaikkien yhteenkuuluvuus, muiden joukkueiden hyödyllisyys antaa hyvän tunteen. Me saksalaisjoukkueena olemme olleet lämpimästi tervetulleita yhteisöön ja ovat nyt osa Griffin Cup -perhetä. Olemme ylpeitä voidessamme olla osa tätä ja huolimatta matkan suunnattomasta järjestämisestä aina haluamme tulla Griffin Cupiin.

Terveisiä Schongausta Raimund

 

Teksti: Matti J Oksanen, Kuvat: The Griffin Cup arkisto

The Griffin Cup, tarina tapahtumasta joka jatkuu…

The Griffin Cup – Aarnikiekko

The Griffin Cup, Aarnikiekko, sai alkunsa Voikkaalla 2000 Matti Oksasen aloitteesta. Idea syntyi SM-työpaikkaturnauksesta palatessa; miksipä emme järjestäisi omia mestaruuskisoja?

Tuumasta toimeen ja ensimmäinen Cup järjestettiin Kuusankosken jäähallissa keväällä 2001. Osallistujia oli kuusi tehdasjoukkuetta; Jokilaakso Jämsänkoskelta/Kaipolasta, Kaukas Lappeenrannasta, Raflatac Tampereelta, Rauma, Tervasaari Valkeakoskelta ja Voikkaa. Järjestelyvastuu kiertää vuosittain paikkakunnalta toiselle. Pokaali, Pokko (poika voikkaalaisittain) kiertää myös, mutta voittajalta toiselle. Ensimmäisen turnauksen voittajaksi selvisi Kaukas. Seuraavat sijat  Raflatac, Voikkaa, Rauma, Tervasaari ja Jokilaakso. Turnausten sijoitukset näkyvät talukosta otsikolla 2001 – 2020 standings – Kiitos Augsburg!

2002 pelit pelattiin Tampereella samojen joukkueiden välillä ja tällä kertaa kahdessa hallissa, joten iltapäivällä oltiin jo valmiita. Lähtökiireessä jäi sopimatta seuraava järjestäjä, joten voittajan kotimatkalle lähtenyt Voikkaa otti vastuun harteilleen. Lopullinen järjestys oli Voikkaa, Rauma, Kaukas, Raflatac, Tervasaari ja Jokilaakso.

2003 Voikkaalle saimme mukaan Augsburgin ja Schongaun Saksasta. Edellisten vuosien jumbo, Jokilaakso teki huiman nousun sijoituksissa ja voitti turnauksen. Kaukas kiri kakkoseksi, Voikkaa, Raflatac, Rauma, Tervasaari, Schongau ja Augsburg seurasivat.

2004 oli järjestelyvuorossa Tervasaari. Kahdeksan joukkueen parhaimmaksi ylsi jälleen Kaukas. Rauma, Voikkaa, Jokilaakso, Raflatac, Rauma, Schongau, Augsburg ja hyvä isäntä Tervasaari peränpitäjänä. Augsburg ilmoitti järjestävänsä seuraavat kisat ja katseet kiinnittyivät Saksaan.

2005 oli merkittävä vuosi; pelattiin ensimmäisen kerran Suomen ulkopuolella sekä alusta asti mukana olleet Jokilaakso ja Rauma jäivät pois. Mukaan saatiin uusia jäseniä; Kajaani, Kymi ja Wisaforest. Ottelukaavion säilyttämiseksi otettiin mukaan konsernin ulkopuolinen Louisenthal, Augsburg järjesti kakkosjoukkueen ja eri joukkueiden pelaajista koottu All Stars muodosti omansa. Näin saatiin neljä lohkoa, jossa kussakin oli kolme joukkuetta. Pelit päättyivät Kaukaan kolmanteen mestaruuteen. Kisajärjestelyt olivat huippuluokkaa! Kiitos!

2006 oli Lappeenrannan vuoro olla kisaisäntänä. Pellos tuli mukaan uutena joukkueena ja Rauma palasi pelaavaan kokonpanoon. Augsburgin poisjäännin takia Kaukas järjesti 35+ joukkueen. Wisaforest nappasi ensimmäisen voittonsa vaikka Voikkaa pisti vastaan kaikin voimin. Pokko Pietarsaareen lukemin 1 – 0.

2007 pelipaikkana oli Rauma.  Seikun saha Porista tuli kuvioihin mukaan ja Augsburg palasi kisoihin joten pitkästä aikaa ei tarvittu järjestäjän kakkosjoukkuetta tai Dream Teamia. Kaukas kukisti muut ottaen neljännen mestaruutensa. Rauma, Kymi ja Voikkaa olivat seuraavat.

2008 kisojen aamuaurinko nousi Pietarsaaressa. Kaksi saksalaista ja kymmenen suomalaista joukkuetta oli valmiina mestaruustaistoon.Kiihkeiden pelipäivien jälkeen todettiin Kaukaan ottaneen viidennen mestruutensa. Kymi kirkasti edellisvuoden kolmostilansa hopeaksi.  Isäntäjoukkue otti kolmannen tilan.

2009 mentiin Mikkeliin. Kajaani ja Voikkaa jäivät ymmärrettävistä syistä pois. Tilalle tuli vanha tuttu Louisenthal Saksasta ja halukkaista pelaajista muodostettiin Dream Team. Muukalaislegioona pärjäsikin kohtalaisesti, ollen kahdeksas. Kymi jatkoi kirkastusjuhliaan voittaen ensimmäisen mestaruutensa. Pellos järjestäjänä kahmi hopean ja Rauma kipusi pronssille.

2010 lensimme Saksaan. Schongaun jäähalli on sikäli erikoinen, että yksi seinä on avoin, jolloin hallissa on sama lämpätila kuin ulkona.  Isäntäjoukkue ilmoitti etukäteen paikallislehden haastattelussa ottavansa mestaruuden. Niinpä tapahtuikin. Jännittävän loppuottelun ratkaisi isäntien ja Kaukaan välinen rangaistuslaukauskilpailu. Runsaslukuinen, kotijoukkuetta etelämaalaisittain kannustanut yleisö sai nauttia hyvästäjääkiekosta. Mestaruuden voitti ensimmäisen kerran isäntäjoukkue ja ensimmäisen kerran saksalainen joukkue. Turnauksen oheisjärjestelyt olivat totuttuun saksalaiseen tapaan huippuluokkaa.

2011 oli Kuusankosken vuoro järjestää kilpailut. Kymmenen joukkueen ottelukaavio poikkesi totutusta neljän lohkon järjestelystä. Ottelut olivat kuitenkin jännittäviä kuten aina. Kymi oli ylittämätön muille este ja nousi mestariksi ensimmäisenä suomalaisena kotijoukkueena. Rauma ja Kaukas valloittivat seuraavat sijat.

2012 toi joukkueet Tampereelle. Raflatacin isännöimään turnaukseen osallistui jälleen kymmenen joukkuetta ja ottelukaavio käsittikaksi viiden joukkueen alkusarjaa. Vuosituhannen ensimmäisen kymmenyksen valtias Kaukas yllätti kaikki jäämällä viimeiseksi. Kymi uusi mestaruutensa, Wisaforest ja Schongau veivät seuraavat sijat.

2013 humpattiin Lappeenrannassa. Kaukas oli sisuuntunut edellisen vuoden heikosta menestyksestä ja kellisti vastustajansa vieden Pokon Kaukaalle. Kuudes mestaruus! Kymi ja Wisaforest sijoittuivat seuraaville sijoille. GHO tuli uutena seurana mukaan, joten ottelukaavion kirkastamiseksi kaukas kelpuutti mukaan 35+ joukkueen.

2014 virta vei Valkeakoskelle. GHO ei päässyt osallistumaan ja Louisenthalin tullessa mukaan karkeloihin järjestävä seura modosti kakkosjoukkueen. Näin tiimejä oli taasen tusina. Kymi antoi aavistella dynastian syntyä; neljäs mestaruus! Kaukas ponnisti kakkoseksi ja Tervasaaren pirteä ykkösjoukkue kiilasi kolmanneksi.

2015 vei ottelijat taas Saksaan, Augsburgiin.  Liekö hyvät olosuhteet, jet lag vai joku muu virus vaikuttanut edellisiin kestomestareihin kun Wisaforest hyvillä peliesityksillä jyräsi voittoon. Schongau kipusi toiseksi Kymin tyytyessä pronssiin. GHO oli jälleen mukana ja Augsburg järjesti lisäjoukon pelaamaan. Oheisjärjestelyt, no loistavat!

2016 siirryimme länsirannikolle, pirteään Poriin, Seikun sahan vieraaksi. Kymi, Pori, Raflatac muodostivat kärkikolmikon. Rauman kakkosjoukkue täydensi ottelukaavion. Kymille siis jo viides mestaruus. Kaukas on vielä edellä kuudella pystillä. Mutta kuinka kauan? Se selvinnee seuraavana vuonna.

2017 matkustimme Porin ystävyyskaupunkiin, Raumalle. Järjestäjällä oli jälleen kaksi joukkoa mukana. Rauma kiusasi loppuottelussa Kymiä joka oli kuitenkin vahvempi ottaen kuudennen mestaruutensa. GHO koukkasi kolmanneksi. Kultaisen ananaksen joukkue Augsburg ansaitsee kunniamaininnan sitkeydestään; yhdeksän kertaa jumbona mutta sinkeästi mukana. Hienoa!

2018 juna mäni Mikkeliin. UPM Pellos isännöi kahdeksattatoista Cup’ia. Paikallisista kiekkohemmoista koottu Dream Team täydensi ottelukaavion. Liigavalmentajia lainataksemme marginaalit olivat pieniä. Kymi oli valmistautunut ottamaan seitsemännen mestaruutensa, kolmannen peräkkäisen. GHO tarjosi alkusarjassa mestareille oivan vastuksen tasapelillä 1 – 1. Lohkovoittaja Kymi kohtasi loppuottelussa Raflatacin eikä antanut Tampereen valioille juurikaan mahdollisuuksia. Raflatac hopealle, Pietarsaari pronssille ja Schongau neljännelle tilalle.

The Griffin Cup – Deutsch

Der Griffin Cup wurde im Jahr 2000 von Matti Oksanen initiiert. Die Idee entstand, als ich von einem Turnier mit dem Hockey Team von Voikkaa Mill zurückkehrte. Warum sollten wir kein eigenes Turnier veranstalten? Gesagt, getan.

Frühling 2001. Der erste Cup wurde im Frühjahr in der Eishalle von Kuusankoski veranstaltet. Sechs Mühlen nahmen teil; Jokilaakso von Kaipola / Jämsänkoski, Kaukas von Lappeenranta, Raflatac von Tampere, Rauma, Tervasaari von Valkeakoski und Voikkaa. Das jährliche Arrangement ist umherziehend. Die Trophäe, Pokko (Sohn im Voikkaa-Dialekt), macht dasselbe.

Erster Gewinner war Kaukas, gefolgt von Raflatac, Voikkaa, Rauma, Tervasaari und Jokilaakso. Ergebnisse in jedem Cup sind in einem separaten Diagramm von Augsburg gesehen. Siehe ”Stand 2001 – 2020”.

2002 war Raflatac an der Reihe, den Cup zu arrangieren. Die gleichen sechs Teams nahmen teil. Da Tesoma Ice Hall zwei Eisbahnen hat, waren die Spiele so schnell vorbei, dass wir keine Zeit hatten uns zu einigen, wer die nächsten Spiele ausrichten würde. Voikkaa, die den Cup gewann, meldete sich freiwillig und übernahm die Verantwortung. Rauma, Kaukas, Raflatac, Tervasaari und Jokilaakso besetzten die nächsten Positionen.

2003 zurück in Kuusankoski. Augsburg und Schongau aus Deutschland schlossen sich dem fröhlichen Platoon an. Jokilaakso, der zweimal Jumbo gewesen war, nahm den Pokal. Kaukas wurde Zweiter, gefolgt von Voikkaa, Raflatac, Rauma, Tervasaari, Schongau und Augsburg.

2004 war Tervasaari an der Reihe. Das beste von acht Teams war wieder Kaukas. Rauma nahm Silber, dann kamen Voikkaa, Jokilaakso, Raflatac, Schongau, Augsburg und der gute Gastgeber Tervasaari. Augsburg kündigte an, dass sie den nächsten Cup organisieren.

2005 in Augsburg, Deutschland. Es war wichtig; erstmals außerhalb von Finnland und Rauma und Jokilaakso ausgefallen. Neue Mitglieder traten dem Clan bei; Kajaani, Kymi und Wisforest aus Pietarsaari. Um das Turnierschema einer weiteren deutschen Mannschaft zu erfüllen, wurde Louisenthal mitgenommen. Augsburg bildete eine zweite Mannschaft und All Stars wurde aus denen gebildet, die mehr spielen wollten. Auf diese Weise wurden vier Abschnitte mit drei Teams erstellt. Kaukas gewann erneut den Pokal. Das Turnier war hervorragend organisiert. Danke schön Augsburg!

2006 sahen wir uns in Lappeenranta. Pellos kam als neues Team und Rauma kam zurück. Da Augsburg nicht teilgenommen hat, arrangierte Kaukas 35+ – Team. Wisaforest nahm ihren ersten Pokal, obwohl Voikkaa ein harter Konkurrent war. Das Ergebnis war 1 – 0 und Pokko reiste nach Pietarsaari. Kaukas und ihre +35 waren Dritte und Vierte.

2007 brachte uns nach Rauma. Pori, Seikku Saw Mill war der Neuling in den Spielen und Augsburg kam zurück, so dass zur Abwechslung keine zweite Mannschaft vom Gastgeber oder Dream Team benötigt wurde. Kaukas schlug alle Gegner und nahm ihre vierte Meisterschaft. Rauma, Kymi und Voikkaa folgten.

Im Jahr 2008 ging die Sonne in Pietarsaari auf. Zwei deutsche und zehn finnische Teams waren bereit für den Kampf. Nach zwei hektischen Tagen konnte man nur sagen, dass Kaukas die fünfte Meisterschaft gewonnen hat. Kymi verbesserte sich vom dritten auf den zweiten Platz. Das gastgebende Team wurde Drittel.

2009 gingen wir nach Mikkeli. Pellos moderierte die Spiele. Kajaani und Voikkaa haben aus offensichtlichen Gründen nicht teilgenommen. Sie wurden durch Louisenthal aus Deutschland ersetzt und ein Dream Team wurde gegründet. Die Legion D’Etrangers ging gut – acht. Kymi fuhr fort, improvin und gewann ihre erste Meisterschaft. Pellos nahm Silber und Rauma wurde Dritter.

2010 flogen wir wieder nach Deutschland., Nach Schongau. Die Eishalle ist eine besondere; Eine Wand ist weg, dh wenn es draußen kalt ist, ist es innen kalt. Vor den Spielen prahlte das gastgebende Team in der lokalen Zeitung, dass der Pokal ihnen gehört. Nun, wie wahr! Elfmeterschüsse waren nötig, um den Sieger zu ermitteln: Schongau! Reichliches Publikum unterstützte die Heimmannschaft wild und genoss ein gutes Eishockeyspiel. Es war das erste Mal, dass das Gastgeberteam den Pokal gewann und auch das erste Mal, dass eine deutsche Mannschaft es gewann. Die Arrangements waren typisch deutsch – hervorragend! Danke schön, Schongau!

2011 zurück in Finnland, Kuusankoski. Jetzt gab es zehn Teams, also unterschied sich das Schema von den üblichen vier Gruppen mit drei Teams. Die Matches waren wie immer aufregend. Kymi war unschlagbar und auch das erste finnische Organisationsteam, das Pokko gewann. Rauma und Kaukas waren zweite und dritte.

2012 brachte die Mannschaft nach Tampere. Wieder fanden zehn Teams statt und das Programm bestand aus zwei fünf Teamgruppen. Kaukas, die das erste Jahrzehnt dominierten, überraschten alle, indem sie als letzte fertig waren. Kymi übernahm die Meisterschaft, Wisaforest und Schongau folgten.

2013 war Humppa-Zeit in Lappeenranta. Kaukas war durch den nicht existierenden Erfolg der letzten Jahre irritiert und plünderte alle Gegner und brachte die Pokko zurück nach Lappeenranta. Sechste Meisterschaft! Kymi und Wisaforest folgten. GHO nahm daran teil, was bedeutete, dass Kaukas eine zweite Mannschaft mit einer 35er-Mannschaft ins Rennen brachte. Kymi wurde Zweiter, Wisaforest Dritter.

2014, zweites Mal in Valkeakoski. Da GHO nicht teilnehmen konnte, bildete Tervasaari eine zweite Mannschaft und Louisenthal kam zurück. Zwölf Teams noch einmal. Kymi nahm ihre vierte Meisterschaft – eine aufstrebende Dynastie? Kaukas wurde Zweiter und Tervasaari Dritter. Nächstes Jahr ruft Deutschland …

2015 flog uns wieder nach Deutschland, Augsburg. Ob es gute Umstände, Jetlag oder ein anderer Virus waren, der sich auf die starken Champions Kaukas und Kymi auswirkte, als Wisaforest mit cleveren Taktiken zum Pokal stürmte. Schongau wurde Zweiter vor Kymi. GHO war auch dort. Augsburg hatte zwei Mannschaften. Die Arrangements, unnötig zu sagen – super! Danke vielmals, Augsburg!

2016 hatten wir eine schöne Zeit in Pori. Seikku Saw Mill veranstaltet. Kymi, Pori und Raflatac waren die drei besten Teams. Raumas zweites Team vervollständigte das Programm. Kymi nahm ihre fünfte Meisterschaft. Kaukas ist mit sechs Pokalen immer noch vorne. Aber für wie lange? Wir werden es bald herausfinden.

2017 reisten wir in Poris Partnerstadt Rauma. Die Gastgeber hatten wieder zwei Mannschaften. Ihre erste Mannschaft ärgerte Kymi im letzten Spiel aber vergeblich. Kymi war stärker und nahm ihre sechste Meisterschaft. GHO war Dritter. Augsburg, das Team der Goldenen Ananas verdient für ihre Hartnäckigkeit einen Ehrenpreis; neun Jumbo-Positionen, aber immer noch stark mit uns. Fein!

2018 werden wir nach Mikkeli gehen … in vier Tagen, tralalaaa …

The Griffin Cup – english version

The Griffin Cup was initiated by Matti Oksanen in the year 2000. The idea came up while coming back from a tournament with Voikkaa Mill’s Hockey Team; why wouldn’t we arrange a tournament of our own? No sooner said than done.

Spring 2001. The first Cup was arranged at the Ice Hall of Kuusankoski in the spring of . Six mills participated; Jokilaakso from Kaipola/Jämsänkoski, Kaukas from Lappeenranta, Raflatac from Tampere, Rauma, Tervasaari from Valkeakoski and Voikkaa. Yearly arrangement is itinerant. The trophy, Pokko (Son in Voikkaa dialect) does the same.

First winner was Kaukas followed by Raflatac, Voikkaa, Rauma, Tervasaari and Jokilaakso. Results in each Cup are seen in a separate chart created by Augsburg. Please see ”2001 – 2020 standings”.

 

2002 was Raflatac’s turn to arrange The Cup. The same six teams participated. As Tesoma Ice Hall has two rinks the games were over so rapidly that we did not have time to agree who would host next games. So Voikkaa who won the Cup volunteered and took the responsibility. Rauma, Kaukas, Raflatac, Tervasaari and Jokilaakso manned the next positions.

 

2003 back at Kuusankoski. Augsburg and Schongau from Germany joined in the merry platoon. Jokilaakso, who had been twice jumbo took the Cup. Kaukas was second, followed by  Voikkaa,  Raflatac, Rauma, Tervasaari, Schongau and Augsburg.

 

2004 was Tervasaari’s turn. The best of eight teams was Kaukas, again.  Rauma took silver then came Voikkaa, Jokilaakso, Raflatac, Schongau, Augsburg and the good host Tervasaari.  Augsburg announced that they arrange the next Cup.

 

2005 in Augsburg, Germany. It was significant; first time outside of Finland and Rauma and Jokilaakso defaulted. New members joined the clan; Kajaani, Kymi and Wisforest from Pietarsaari. To fill the tournament schema another German team, Louisenthal was taken along. Augsburg formed a second team and All Stars was formed from those who wanted to play more.  This way four sections with three teams was created. Kaukas won the Cup, again. The tournament was arranged in a superb way. Danke schön Augsburg!

 

2006 saw us in Lappeenranta. Pellos came in as new team and Rauma came back. As Augsburg did not participate Kaukas arranged 35+ – team. Wisaforest took their first Cup though Voikkaa was a hard competitor. The result was 1 – 0 and Pokko travelled to Pietarsaari. Kaukas and their +35 were third and fourth.

 

2007 took us to Rauma.  Pori, Seikku Saw Mill was the newcomer to the games and Augsburg came back so for a change no second team from the host or Dream Team was needed. Kaukas defeated all opponents and took their fourth championship. Rauma, Kymi and Voikkaa followed.

 

In 2008 the sun rose in Pietarsaari. Two German and ten Finnish teams were ready for the battle. After two hectic days one could only state that Kaukas took their fifth championship. Kymi improved from third to second. The hosting team was third.

 

2009 we went to Mikkeli. Pellos hosted the games. Kajaani and Voikkaa did not participate for obvious reasons. They were replaced by Louisenthal from Germany and a Dream Team was formed. The Legion D’Etrangers did all right – eight. Kymi continued improvin and won their first championship. Pellos took silver and Rauma climbed third.

 

2010 we flew again to Germany., to Schongau. The Ice Hall is a special one; one wall is away which means if it is cold outside it is cold inside.  Before the games the hosting team boasted in the local newspaper that the Cup is theirs. Well, how true! Penalty shots were needed to decide the winner: Schongau! Plentiful audience supported wildly the home team and enjoyed a good ice hockey game. It was the first time that the hosting team won the Cup and, also, the first time a German team won it. The arrangements were in a typical German way – excellent! Danke schön, Schongau!

 

2011 back in Finland, Kuusankoski. Now there were ten teams so the scheme was different from the customary four groups wit three teams. The matches were exciting as always. Kymi was unbeatable and also the first Finnish  arranging team to take the Pokko. Rauma and Kaukas were second and third.

 

2012 took the teams to Tampere. Again, ten teams took place and the scheme consisted of two five team groups. Kaukas who dominated the first decade surprised everybody by finishing last. Kymi retook championship , Wisaforest and Schongau  followed.

 

2013 was humppa-time in Lappeenranta. Kaukas was irritated by last years non-existent success and bulldozed all opponents and took the Pokko back to Lappeenranta. Sixth championship! Kymi and Wisaforest followed. GHO took part which meant that to create a twelve team scheme Kaukas brought in a second team +35. Kymi was second, Wisaforest third.

 

2014, second time at Valkeakoski. As GHO could not participate Tervasaari formed a second team and Louisenthal came back. Twelve teams once again. Kymi took their fourth championship – an emerging dynasty? Kaukas finished second and Tervasaari third. Next year, Germany calls…

 

2015 flew us again to Germany, Augsburg. Whether it was good circumstances, jet lag or some other virus that had effect on strong champions Kaukas and Kymi as Wisaforest with clever tactics steamrolled to the Cup. Schongau finished second before Kymi. GHO was there, too. Augsburg had two teams. The arrangements, needless to say – super! Danke vielmals, Augsburg!

 

2016 we had a good time in Pori. Seikku Saw Mill hosted. Kymi, Pori and Raflatac were the top three teams. Rauma’s second team completed the scheme. Kymi took their fifth championship. Kaukas is still ahead with six Cups. But for how long? We’ll soon find out.

 

2017 we travelled to Pori’s sister city, Rauma. The hosts had again two teams . Their first team pestered Kymi in the final game but in vain. Kymi was stronger and took their sixth championship. GHO was third. Augsburg, the Team of the Golden Pineapple deserves a honorary award for their persistence; nine jumbo positions but still strongly with us. Fine!

 

2018 we’ll go to Mikkeli… in four days time, tralalaaa…