Historiaa – Historie – History

Ensimmäinen Cup – The First Cup – Erste Cup 2001 Kuusankoski
Raflatac, Tampere 2002
2003 Kuusankoski
In the News – Pääsimme julkaisuun!
2004 Valkeakoski
Augsburg, Ich bitte um Schuldigung!
Arvovieraana TJ Juha Niemelä
Vielen Dank Jenny und alle Andere!
Jani Luoma-Aho Voikkalta – Jani aus Voikkaa. Tänään liigatuomari – Heute Schiedsrichter in Finnischen Liiga

2019 Maalintekijät

2019 Pietarsaari maalintekijät / scorers

SI-SU Pietarsaari

Simon Slussnäs 8
Erno Tyni 7
Petri Laitinen 4
Rami Pitkänen 4
Jorma Jaatinen 3
Jonas Kasslin 3
Kari-Matti Inkamo 1
Sami Lassila 1
Tommi Pippola 1
Marko Saari 1
Ronny Höglund 1
Mikko Heinonen 1

Raflatac

Petri Pesonen 7
Sami Siljander 3
Jukka Järvinen 2
Petri Laine 2
Pasi Lehtonen 1

GHO

Jyri Hakulinen 6
Jarno Jalkanen 6
Antti Lyytikäinen 4
Joni Salmela 4
Petteri Laakso 3
Viljami Rissanen 3
Timo Kaulio 2

Schongau

Florian Höfler 6
Rainer Knäbel 4
Reiner Lohr 4
Max Söll 3
Bastian Leder 1
Tobias Scuppe 1
Thomas Schopf 1

Kymi

Petri Sorsa 5
Marko Mallat 3
Mikko Lantta 3
Joe Nurmi 2
Antti Metiäinen 1
Jani Tamminen 1

Pellos

Pekka Ruuth 3
Santtu Summanen 3
Jarkko Laanterä 2
Jussi Minkkinen 2
Konsta Taipale 2
Pekka Niilonen 1
Petri Puustinen 1
Petri Sihvonen 1

Augsburg

Florian Ludl 4
Joni Salmela 4
Ari Mikkonen 3
Antti Niskanen 2
Petri Taipale 1
Stefan Weinrauch 1

Rauma

Juhani Ellä 4
Janne Pool 4
Antti Niskanen 2
Marko Mäkinen 1
Arttu Sihvo 1
Ville Sihvo 1
Siivonen 1

Pori
Niklas Lindström 2
Nro 10 2
Jonne Lehtimäki 1
Tuomas Peltola 1
Nro 12 1

Tervasaari

Lasse Järvinen 1
Timo Hietamäki 1
Ville Mäkinen 1
Jari Nieminen 1
Atte Palmu 1
Mikko Tienhaara 1
Petri Tynskä 1

Pietarsaari 2019 Deutsch

Der 19. Griffin Cup fand an der Westküste Finnlands in Pietarsaari vom 29. bis 30. März 2019 statt. Das Wetter und die Turnierbedingungen waren günstig. Das SI-SU-Team unter der Leitung von Jorma Jaatinen war für die ausgezeichnete Organisation verantwortlich.

Die Mannschaften wurden in zwei 5er-Gruppen eingeteilt. Jedes Team bestritt fünf Spiele – vier in der Vorrunde und ein Platzierungsspiel. Die Heimmannschaft erzielte den größten Sieg gegen Augsburg in der „Freitagmorgensauna“. Der Champion der letzten Jahre, Kymi, unterlag Schongau und auch viele andere Favoriten verloren einige Spiele am Freitag. Die Torschützenliste war interessant.

Am Samstagnachmittag war das erste Platzierungsspiel, das Jumbofinale, Tervasaari gegen Pori. Die Seikku Spechte besiegten die Valkeakoski Jungs. Tervasaari beendete das Turnier auf dem 10ten und letzten Platz. Rauma und Augsburg spielten um den siebten Platz. Augsburg mit finnischer Unterstützung war besser. Kymi besiegte Pellos und GHO schlug Schongau.

Dann gab es zwei hartgesottene – Raflatac und SI-SU. Nach einem unterhaltsamen Spiel stand es auf der Anzeigetafel 3-2 für SI-SU, was bedeutete, dass die Trophäe „Pokko“ die Stadt nicht verließ. Das zahlreiche Publikum bekam, was es wollte – die Heimmannschaft gewann ihre dritte Meisterschaft!

Danke Pietarsaari!
Schongau, wir kommen, im nächsten Jahr!

Kuvia vuosien varrelta -Photos through years – Fotos Uber Jahre

Augsburg Vikings
Schongau at the Head Office
Mr Griffin Cup
Neljä Wickenheisers – The Four Wickenheisers
Olihan siellä tehdaskin – Yes, there was a Mill
Kaikkein komein – Simpa – The most handsome
Esa ja Tomi
Jenny ja Jaromir
Gregory ja Linkku
Noin jääkiekkoa – some Hockey
Augsburg ja Raflatac
Pietarsaaren hurmaa – WE WON!
Juniors!
ting for the bus or plane or train…
Maisterit
Väsyttääkö? Are you tired?
Rush hour
Veivi
Mikko the Great
Kari-Matti meneeeee….
Sovussa – in alle Ruhe
Minä – Ich!
Tuuletus – Drying
Lähden liitään…
Ikoni

Aaltonen, itte
Dietmar
Kaverit – Freunde
Tinke
Ja sit miä…
Ronny
Rahkolan Tomi, koskista! Kiitos!
Big bad 69 und Pokko
Kaikki hyvin? Alles gut? Zum Beispiel
Igor
Muitakin taitoja – Other skills
Krooh…
Olisinhan minä, mutkun – I would have but….
Eva
Tinke taas
Caj-Ove
Sukkapää – Head in the Sock
to ratkaisee – skill, that’s it!

Maskimiehet – Hindering the Goalie
Yhdessä – Together
Dietmar Erhard – The Sheriff
SataMaito – HundredMilk 🙂
Kultainen ananas – The Golden Girls
Dirlandaa…
Oliks kellää hajuakaan siitä, mitä pitäis tehhä? Anybody got a clue what we should do?
Jussi ja pojat. Jussi and the Boys
Ny on kiire! Hurry up!
Jäähalli – Ice Hall
Huimaa menoa! Speeeed!
Kolmikanta – Dreiseitig
Tääkö kiakko? You call this hockey?


Valmiina töihin – Dietmar ja Ilkka. Ready for work.
Rajatarkastus – Grenzkontroll
Rangaistus on kivaa! Straff ist Spass!
Kymin komiat – Kernige aus Kymi
Voittaja! Der Sieger!
Palkittuja
Ensimmäisen maalin Porissa teki… First goal in Pori, scored by…
Humble Harry
Syötä minulle ensi kerralla – Pass the puck to me next time..
Aterialla – Essen
Mika ”Pekke” Eriksson, Kymi
Syöttö – Pass
Länsirannikolta – From the West Coast
Pinktober
JEEEEE!
I love Ice Hockey!
MIkkelin mietteliäät – Gedankenvoll in Mikkeli 2018
Michael and Reiner – Dynamic Duo
Iloinen Raimund Happy Raimund
Kyllä se kohta – Bald, bald…
Kari-Matti Inkamo Länsirannikon myrsky – West Coast StormPietarsaari 2019
Pietarsaari 2019 – Harry, Katrin, Manuel
Rikollista toimintaa Pietarsaaressa – Criminal action in Pietarsaari
Sabrina, kisojen nuorin – Youngest of the Games 2019
Jumbofinaalia – Jumbo final 2019
Pupuliikenne – Rabbit transport
Äijät, me voitettiin! Guys, we did it!

The Griffin Cup – Aarnikiekkoa UPMläisittäin

The Griffin Cup – Aarnikiekko

Timo Nurmberg, Kymi:

Turnaukset ovat monelle kevään kohokohta. Sitä suunnitellaan jo pitkin talvea. Ja tulevia turnauksia katsellaan jo vuosien päähän. Johtuen kaiketi siitä että vanhennutaan kaikki ja mietitään missä vaiheessa on hyvä siirtää omalta osalta kapula nuoremmille…Parasta turnauksissa on tietysti pelaamisen hauskuus, mutta heti perään mahtava yhteishenki joukkueiden ja pelaajien/johtoryhmien kesken.

  Illat loppuu aina kesken kun tapaa tuttuja jo vuosien takaa. Kaverisuhteita on syntynyt vaikka kuinka paljon. Ja kielitaitoakin saa sopivasti ylläpidettyä saksalaisten ystävien kanssa. Järjestelyt ovat aina iso ponnistus ja siitä nousee hattu joka kerta kun kotimatka koittaa. Voittaminen on joka vuosi vaikeampaa niinkun kuuluukin. Mutta siihen ei kyllä koskaan kyllästy…Yksityiskohtia on niin paljon et niistä saisi kirjan mut se on sit joskus myöhemmin…”

Vuonna 2001 kuusi UPM:n suomalaista tehdasjoukkuetta – vajaat sata kiekkoilijaa – kokoontui Kuusankoskelle pelaamaan jääkiekkoa konsernin mestaruudesta ; The Griffin Cup’ia. Erilaisten työpaikkaturnausten sijaan haluttiin ottaa selville missäpäin UPM:mää pelataan taitavinta kiekkoa. Saksalaisten tullessa vuonna 2003 mukaan toimintaan kasvoi joukkueiden määrä kahdeksaan. Nykyään osallistujia on kaksitoista. Pelaajat, huoltojoukot ja toimitsijat huomioden noin kaksisataa nykyistä tai entistä UPMläistä nauttii jääkiekosta, yhdessäolosta ja uusista ystävyyssuhteista. Yksiköiden päälliköt ovat olleet usein innokkaasti mukana katsomossa.

Tänä vuonna pelattiin jo kahdeksattatoista kertaa. Järjestelyvastuun kierrättämisen myötä kukin osallistuja joutuu vuorollaan olemaan isäntänä. Alustavasti on sovittu Cup’in jatkamisesta ainakin vuoteen 2025 asti. Kymi on ollut voitokkain seitsemällä mestaruudella. Kaukaalla niitä onkuusi ja Pietarsaarella kaksi.

Mitäpä UPM hyötyy tästä? Tosiasia on että hyvä fyysinen kunto tuo myös hyvän psyykkisen kunnon. Toinen positiivinen asia on se myönteinen julkisuus jota tapahtuma tuo järjestävälle paikkakunnalle; meistä on ollut juttuja paikallislehdissä ja kiekkopiireissä, olipa 2004 juttu valtakunnallisessa Kiekkolehdessäkin.

Kolmas myönteinen asia on pelaajien paikkakuntarajoja ylittävä ystävyys, sitä kautta syntyvä luottamus ja avoimuus keskustella keskenään. On myös pelaajia, jotka ovat käyneet työvierailuilla muilla tehtailla lyhyemmän tai pidemmän aikaa sekä pelaajia, jotka ovat vaihtaneet työpaikkakuntaa saatuaan toisen tehtaan pelaajilta tietoa jne. Yhteisöllisyys – sitä on ja paljon. Tunnemme toisemme, tunnemme yhteenkuuluvuutta kaikille rakkaan lajin piirissä ja se tunnelma, sitä ei osaa sanoin kuvata. Upeita muistoja eri vuosilta.

Mutta antakaamme muidenkin voittaneiden pelaajien kertoa omin sanoin:

Jorma Jaatinen, SiSu Pietarsaaresta kertoo:

E-passi syö kaikkea joukkuetoimintaa erityisesti lätkää, jossa on paljon käyttäjiä. Valitettavasti sitä ei voi käyttää turnauksiin, jääaikaan tai muuhun joukkuetoimintaan. Vuosittainen Griffin Cup on tuonut meille Pietarsaarelaisille paljon tuttuja, ystäviä ja rakkaita ystäviä yli rajojen.

Konserni haluaa sitoutumista, tämä liikuntapuolen kiekkoperhe on juuri sellainen – sitoutunut. Mikään muu tapahtuma konsernin puitteissa ei liikuta näin suurta joukkoa, vaikkakin epävirallisesti.

Toivoisin että yksiköt saisivat lisää valtuuksia ja varoja tukea urheilua. Se on kaikkien etu.”


Mika Eriksson, Kymi:

No voittamiseenhan ei ikinä kyllästy. Ja mun paras muistoni näistä karkeloista oli tietyst eka vuosi kun tultii Augsburgin joukkueeseen vahvistuksiks Pänän ja Ulun kaa. Pukuhuoneen silmänruoka ekaa kertaa elämäs miellytti.

Ja parasta ollut sitten siellä Valkeakoskel aikoinaan kun Peltomaan Tinke tuli yhteen peliin apuun. Tuli meinaan syöttö lapaan hiukka kovempaa ja tarkemmin. Sekä voitetti kait ekaa ja vikaa kertaa Augsburgin joukkueella Tervasaari 4-3 muistaakseni. Ainaski maalin erolla koska tein voittomaalin juuri Peltomaan syötöstä.”

 

Ja alusta asti mukana olleen Tervasaarelaisen kommentti:

Mielestäni UPM:n ainoa tällä hetkellä toimiva jääkiekkoturnaus yhdistää työntekijät, työnjohtajat ja ylemmät toimihenkilöt samaan joukkueeseen joka auttaa parantamaan yhteishenkeä UPM tehtailla.

Tervasaaren joukkue harjoittelee kiekkoa 2-3 kertaa viikossa 15.8.-9.4. Joka vuosi kauden päätavoitteena on Griffin joka pelataan keväällä jollain tehdaspaikkakunnalla.

Jääkiekko parantaa fyysistä ja henkistä kuntoa ja työhyvinvointia. Griffin on pyörinyt nyt 18 vuotta yhtäjaksoisesti ja jotta toiminta jatkuisi olisi hyvä jos UPM tukisi turnaustapahtumaa maksaen turnausmaksun ja kuljetukset turnaukseen joka joukkueelta.”

Esa Pellonharju Kaukaalta on myöskin ollut ensimmäisestä turnauksesta asti mukana:

Cup on mahtava tapahtuma! Menet minkä tahansa joukkueen pukuhuoneeseen tai bussiin, olet aina tervetullut. Pelit otetaan tosissaan mutta pelataan siististi. Voitetun loppuottelun jälkeen on mieletön tunne – sanoin kuvaamaton. Mutta sijoituksesta huolimatta kaikki ovat voittajia. Hatunnosto saksalaisille joukkueille, jotka ovat olleet mukana vuodesta 2003. Sydämellisiä ihmisiä. Augsburgista otetaan usein etukäteen yhteyttä mikäli tuuraajia kentälle tarvitaan. Loppupään sijoituksista huolimatta ovat mukana, hienoa! Tunnemme olevamme yhtä perhettä.

E-passi tulee aiheuttamaan ongelmia jatkon kanssa. Se on joukkueurheilun kannalta huonoin vaihtoehto. Pitää keksiä toinen keino. Hallinnon kanssa olisi hyvä päästä juttelemaan, edustammehan joka kerta UPM:ää. Eikä kertaakaan ole tarvinnut hävetä kentällä eikä sen ulkopuolella.”

Esan ”Dirlandaa”-esityksestä on tullu Griffin Cupin legenda! Thegriffincup.fi nettisivut palvelevat sekä yhtiöläisiä että erityisesti niitä jotka syystä tai toisesta eivät enää ole palveluksessa.

Raimund Wohlfart, Schongau:

 

Wir als Team von Schongau, haben seit 2003 bis auf einmal immer am Griffin Cup teilgenommen.

Für uns ist die Teilnahme am Turnier ein fester Bestandteil der Eishockeysaison.

Es ist jedes Jahr schön die Spieler der anderen Mannschaften zu sehen, sich mit ihnen zu unterhalten und gemeinsam Eishockey zu spielen. Der Zusammenhalt in der eigenen Mannschaft und der Zusammenhalt, die Hilfsbereitschaft der anderen Mannschaften gibt ein gutes Gefühl.
Wir als deutsche Mannschaft wurden herzlich in die Gemeinschaft aufgenommen und sind nun Teil der Griffin Cup Familie. Wir sind stolz dazu zugehören und kommen trotz der enormen Organisation der Reise immer wieder gern zum Griffin Cup.

Schöne Grüße aus Schongau

Raimund

Hei Matti,

Olet koonnut erittäin hyvät kommentit. Haluaisin myös kommentoida Griffin Cupia.

Me, Schongaun tiiminä, olemme osallistuneet Griffin Cupiin yhdessä vuodesta 2003 lähtien. Osallistuminen turnaukseen on olennainen osa jääkiekonkautta. Joka vuosi on mukavaa nähdä muiden joukkueiden pelaajat, puhua heille ja pelata jääkiekkoa yhdessä.

Oman ryhmän yhteenkuuluvuus ja kaikkien yhteenkuuluvuus, muiden joukkueiden hyödyllisyys antaa hyvän tunteen. Me saksalaisjoukkueena olemme olleet lämpimästi tervetulleita yhteisöön ja ovat nyt osa Griffin Cup -perhetä. Olemme ylpeitä voidessamme olla osa tätä ja huolimatta matkan suunnattomasta järjestämisestä aina haluamme tulla Griffin Cupiin.

Terveisiä Schongausta Raimund

 

Teksti: Matti J Oksanen, Kuvat: The Griffin Cup arkisto

The Griffin Cup, tarina tapahtumasta joka jatkuu…

The Griffin Cup – Aarnikiekko

The Griffin Cup, Aarnikiekko, sai alkunsa Voikkaalla 2000 Matti Oksasen aloitteesta. Idea syntyi SM-työpaikkaturnauksesta palatessa; miksipä emme järjestäisi omia mestaruuskisoja?

Tuumasta toimeen ja ensimmäinen Cup järjestettiin Kuusankosken jäähallissa keväällä 2001. Osallistujia oli kuusi tehdasjoukkuetta; Jokilaakso Jämsänkoskelta/Kaipolasta, Kaukas Lappeenrannasta, Raflatac Tampereelta, Rauma, Tervasaari Valkeakoskelta ja Voikkaa. Järjestelyvastuu kiertää vuosittain paikkakunnalta toiselle. Pokaali, Pokko (poika voikkaalaisittain) kiertää myös, mutta voittajalta toiselle. Ensimmäisen turnauksen voittajaksi selvisi Kaukas. Seuraavat sijat  Raflatac, Voikkaa, Rauma, Tervasaari ja Jokilaakso. Turnausten sijoitukset näkyvät talukosta otsikolla 2001 – 2020 standings – Kiitos Augsburg!

2002 pelit pelattiin Tampereella samojen joukkueiden välillä ja tällä kertaa kahdessa hallissa, joten iltapäivällä oltiin jo valmiita. Lähtökiireessä jäi sopimatta seuraava järjestäjä, joten voittajan kotimatkalle lähtenyt Voikkaa otti vastuun harteilleen. Lopullinen järjestys oli Voikkaa, Rauma, Kaukas, Raflatac, Tervasaari ja Jokilaakso.

2003 Voikkaalle saimme mukaan Augsburgin ja Schongaun Saksasta. Edellisten vuosien jumbo, Jokilaakso teki huiman nousun sijoituksissa ja voitti turnauksen. Kaukas kiri kakkoseksi, Voikkaa, Raflatac, Rauma, Tervasaari, Schongau ja Augsburg seurasivat.

2004 oli järjestelyvuorossa Tervasaari. Kahdeksan joukkueen parhaimmaksi ylsi jälleen Kaukas. Rauma, Voikkaa, Jokilaakso, Raflatac, Rauma, Schongau, Augsburg ja hyvä isäntä Tervasaari peränpitäjänä. Augsburg ilmoitti järjestävänsä seuraavat kisat ja katseet kiinnittyivät Saksaan.

2005 oli merkittävä vuosi; pelattiin ensimmäisen kerran Suomen ulkopuolella sekä alusta asti mukana olleet Jokilaakso ja Rauma jäivät pois. Mukaan saatiin uusia jäseniä; Kajaani, Kymi ja Wisaforest. Ottelukaavion säilyttämiseksi otettiin mukaan konsernin ulkopuolinen Louisenthal, Augsburg järjesti kakkosjoukkueen ja eri joukkueiden pelaajista koottu All Stars muodosti omansa. Näin saatiin neljä lohkoa, jossa kussakin oli kolme joukkuetta. Pelit päättyivät Kaukaan kolmanteen mestaruuteen. Kisajärjestelyt olivat huippuluokkaa! Kiitos!

2006 oli Lappeenrannan vuoro olla kisaisäntänä. Pellos tuli mukaan uutena joukkueena ja Rauma palasi pelaavaan kokonpanoon. Augsburgin poisjäännin takia Kaukas järjesti 35+ joukkueen. Wisaforest nappasi ensimmäisen voittonsa vaikka Voikkaa pisti vastaan kaikin voimin. Pokko Pietarsaareen lukemin 1 – 0.

2007 pelipaikkana oli Rauma.  Seikun saha Porista tuli kuvioihin mukaan ja Augsburg palasi kisoihin joten pitkästä aikaa ei tarvittu järjestäjän kakkosjoukkuetta tai Dream Teamia. Kaukas kukisti muut ottaen neljännen mestaruutensa. Rauma, Kymi ja Voikkaa olivat seuraavat.

2008 kisojen aamuaurinko nousi Pietarsaaressa. Kaksi saksalaista ja kymmenen suomalaista joukkuetta oli valmiina mestaruustaistoon.Kiihkeiden pelipäivien jälkeen todettiin Kaukaan ottaneen viidennen mestruutensa. Kymi kirkasti edellisvuoden kolmostilansa hopeaksi.  Isäntäjoukkue otti kolmannen tilan.

2009 mentiin Mikkeliin. Kajaani ja Voikkaa jäivät ymmärrettävistä syistä pois. Tilalle tuli vanha tuttu Louisenthal Saksasta ja halukkaista pelaajista muodostettiin Dream Team. Muukalaislegioona pärjäsikin kohtalaisesti, ollen kahdeksas. Kymi jatkoi kirkastusjuhliaan voittaen ensimmäisen mestaruutensa. Pellos järjestäjänä kahmi hopean ja Rauma kipusi pronssille.

2010 lensimme Saksaan. Schongaun jäähalli on sikäli erikoinen, että yksi seinä on avoin, jolloin hallissa on sama lämpätila kuin ulkona.  Isäntäjoukkue ilmoitti etukäteen paikallislehden haastattelussa ottavansa mestaruuden. Niinpä tapahtuikin. Jännittävän loppuottelun ratkaisi isäntien ja Kaukaan välinen rangaistuslaukauskilpailu. Runsaslukuinen, kotijoukkuetta etelämaalaisittain kannustanut yleisö sai nauttia hyvästäjääkiekosta. Mestaruuden voitti ensimmäisen kerran isäntäjoukkue ja ensimmäisen kerran saksalainen joukkue. Turnauksen oheisjärjestelyt olivat totuttuun saksalaiseen tapaan huippuluokkaa.

2011 oli Kuusankosken vuoro järjestää kilpailut. Kymmenen joukkueen ottelukaavio poikkesi totutusta neljän lohkon järjestelystä. Ottelut olivat kuitenkin jännittäviä kuten aina. Kymi oli ylittämätön muille este ja nousi mestariksi ensimmäisenä suomalaisena kotijoukkueena. Rauma ja Kaukas valloittivat seuraavat sijat.

2012 toi joukkueet Tampereelle. Raflatacin isännöimään turnaukseen osallistui jälleen kymmenen joukkuetta ja ottelukaavio käsittikaksi viiden joukkueen alkusarjaa. Vuosituhannen ensimmäisen kymmenyksen valtias Kaukas yllätti kaikki jäämällä viimeiseksi. Kymi uusi mestaruutensa, Wisaforest ja Schongau veivät seuraavat sijat.

2013 humpattiin Lappeenrannassa. Kaukas oli sisuuntunut edellisen vuoden heikosta menestyksestä ja kellisti vastustajansa vieden Pokon Kaukaalle. Kuudes mestaruus! Kymi ja Wisaforest sijoittuivat seuraaville sijoille. GHO tuli uutena seurana mukaan, joten ottelukaavion kirkastamiseksi kaukas kelpuutti mukaan 35+ joukkueen.

2014 virta vei Valkeakoskelle. GHO ei päässyt osallistumaan ja Louisenthalin tullessa mukaan karkeloihin järjestävä seura modosti kakkosjoukkueen. Näin tiimejä oli taasen tusina. Kymi antoi aavistella dynastian syntyä; neljäs mestaruus! Kaukas ponnisti kakkoseksi ja Tervasaaren pirteä ykkösjoukkue kiilasi kolmanneksi.

2015 vei ottelijat taas Saksaan, Augsburgiin.  Liekö hyvät olosuhteet, jet lag vai joku muu virus vaikuttanut edellisiin kestomestareihin kun Wisaforest hyvillä peliesityksillä jyräsi voittoon. Schongau kipusi toiseksi Kymin tyytyessä pronssiin. GHO oli jälleen mukana ja Augsburg järjesti lisäjoukon pelaamaan. Oheisjärjestelyt, no loistavat!

2016 siirryimme länsirannikolle, pirteään Poriin, Seikun sahan vieraaksi. Kymi, Pori, Raflatac muodostivat kärkikolmikon. Rauman kakkosjoukkue täydensi ottelukaavion. Kymille siis jo viides mestaruus. Kaukas on vielä edellä kuudella pystillä. Mutta kuinka kauan? Se selvinnee seuraavana vuonna.

2017 matkustimme Porin ystävyyskaupunkiin, Raumalle. Järjestäjällä oli jälleen kaksi joukkoa mukana. Rauma kiusasi loppuottelussa Kymiä joka oli kuitenkin vahvempi ottaen kuudennen mestaruutensa. GHO koukkasi kolmanneksi. Kultaisen ananaksen joukkue Augsburg ansaitsee kunniamaininnan sitkeydestään; yhdeksän kertaa jumbona mutta sinkeästi mukana. Hienoa!

2018 juna mäni Mikkeliin. UPM Pellos isännöi kahdeksattatoista Cup’ia. Paikallisista kiekkohemmoista koottu Dream Team täydensi ottelukaavion. Liigavalmentajia lainataksemme marginaalit olivat pieniä. Kymi oli valmistautunut ottamaan seitsemännen mestaruutensa, kolmannen peräkkäisen. GHO tarjosi alkusarjassa mestareille oivan vastuksen tasapelillä 1 – 1. Lohkovoittaja Kymi kohtasi loppuottelussa Raflatacin eikä antanut Tampereen valioille juurikaan mahdollisuuksia. Raflatac hopealle, Pietarsaari pronssille ja Schongau neljännelle tilalle.